Se on ilmoja pidellyt

Tuossa paskalla käydessäni lueskelin Juan Manuel de Pradan kirjaa pimpeistä ja mieleeni tuli, että jopas, on se ilmoja pidellyt. Uskokaa tai älkää, mutta sää on kuulemma aina hyvä puheen aihe.

Tässä eletään enemmän tai vähemmän hyvin joulukuun alkua ja suurin piirtein koko viikon ja edellisenkin on sadellut kosolti vettä. Vesihän on toki siitä mukavaa, että siinä voi esimerkiksi uida. Uimisen jälkeen taas on mukava mennä saunaan ja heittää vettä kiukaalle. Siitä tulee löylyä.

Löylyssä ainakin meikäläinen rentoutuu ja saunan hämärässä ystävien kesken puhutaan Asioista ja vaietaan ilman vaivaantuneisuutta. Ja jos on käynyt niin hassusti, että vesisade on vaihtunut lumisateeksi ja maa on jo valkoisena ja pakkanen paukkuu puissa ja tähdet tuikkivat taivaalla, on siinä saunan kuistilla mukava höyrytä ja siemailla hieman olutta.

Vettähän se höyrykin on ja vesi on olennainen osa myös olutta. Kotiviinin raaka-aineistakin vesi on määrällisesti suurin, vaikkei välttämättä funktionaalisesti kiinnostavin. Mutta ilman kotiviiniä ei funktionalismikaan juuri kiinnosta.

Mutta tässähän on aiheesta aivan lipsuttu. Äkkiä takaisin. Eli kyllähän sitä modernissa käymälässä asioidessakin vesi on kovin olennaisessa osassa. Muuten se paska jäisi sinne pönttöön möllöttämään ja kovasti haisisi pahalta. ID59:ssä kun ei puuceestä tuttua palatsia keisarille ole.