Selvää?

Viime aikoina olen kakkinut moninaisissa paikoissa ja läheskään aina ei valitettavasti ole ollut mitään lukemista mukana. Esimerkiksi Rovaniemellä oli oikein hieno vesiklosetti vuodelta miekka ja orava, -kylpyamme ja kaikki- mutta lukemista ei ollut mukana. Kyllä meinaan keljutti, selvähän se.

Lemillä sen sijaan oli jotain Apuja, kun puuceessä paritkin rapulapaskat Olutpialaisten jälkeen väänsin. Oma tunnelmansa kyllä ulkokäymälöissä, vaikka luettava olikin kehnoa. Tosin jo toisella kerralla alkoi tunnelma latistua, kun perse oli liiallisen pyyhkimisen jäljiltä saakutin kipeä, eikä enää meinannut saada selvää, jäikö paperiin enemmän punaista vai ruskeaa.

Täällä kotosalla olen lukenut kirjan Filosofin kuolema. Siinä kerrotaan, miten monet kuuluisat ja meikäläiselle tuntemattomatkin filosofit ovat kuolleet. Aika velikultia. Viinaan ei ollut tainnut kuolla kukaan. Monet tapaukset kyllä olivat varsin epäselviä. Vähän kuin rokkistaroilla.

Kuoleminen lienee taito sinänsä, sitä kun harvemmin pääsee etukäteen harjoittelemaankaan. Itse olen suunnitellut räjähtäväni. Kyllä siinä olisi, kun muhkean jysäyksen jäljiltä roikkuisi ovenkahvassa aivonriekaleita ja maksasuikale pilkistäisi kitaran kaikuaukosta. Ei jäisi epäselvää.

Erityisen nautittavaa on viimeaikaisista vessalukukokemuksista tehnyt kotiviini. Ensin sai nauttia mukavasta pulputuksesta ja pirtsakasta tuoksusta ja nyttemmin on saanut ihastella iloisen vihreää viiniä, joka pulloissa odottaa juojaansa. Sen jälkeen saattaa jäädä epäselvää.