Ymmärrystä

Joskus on hieman hankala ymmärtää ihmisten mielenliikkeitä. Etenkin omiaan. Usein myös muiden. Perinteisesti pitäisi varmaan valittaa siitä, miten ei ymmärrä naisia. Sellaistakin sattuu.

Vähän tekee mieli ihmetellä ihmistä joka ensin on kovasti yrittää hieroa lähempääkin tuttavuutta, mutta sitten, kun ko. henkilöstä alkaa kiinnostua, niin hän ilmoittaakin, että ”en minä nyt oikeasti ja mitä ja tuokin ja ehkä kuitenkin ja mieluummin se ja et kai sinä nyt tosissasi höhöhöö…”

Mutta ymmärtämisestähän tässä piti puhua eikö? No onhan se kovin ymmärrettävää, että varmaan kovastikin itsetuntoa hivelee, kun saa muut ihmiset innostumaan itsestään. Varmaan paljon hauskempaa, kuin sirkuspelleille naureskelu.

Vaikeaa on ymmärtää omia reaktioitaan moiseen törmätessä. Etenkin, kun tapahtuneesta ei voi olla edes kovin yllättänyt.

Sen verran ymmärrystä on kuitenkin hyvä olla, että edes vähän sensuroi katkerimpia tilityksiään täältä tähän.

Kotiutettu täysin palvelleena

Joskus kolmetoista kuukautta sitten astelin koivuin reunustettua kujaa pitkin tielle, jolta ei ole paluuta. Siellä maalaismaisemien kätkössä koulutettiin nuorten miesten valiojoukkoa. Kolme viikkoa homoiltiin, käytettiin huumeita ja myytiin sotasalaisuuksia DDR:llä ja harjoitettiin paljon muutakin isän maan vastaista toimintaa, josta ei tässä parane puhua.

Sen jälkeen siirryin vastaaviin tehtäviin toisaalle, kulissina toimi koulunkäyntiavustajan toimi eräässä opetuslaitoksessa. Sielläkin meitä oli kohtuullinen joukko ja yhdessä punoimme juonia yhteiskuntarauhan horjuttamiseksi ja suunnittelimme vallankumousta.

Itse pääsin myös erään toverin kanssa vierailemaan ulkomaassa ja sinne toimitimme kasapäin salaista teknologiaa sekä arkaluonteista materiaalia. Tutustuimme myös ulkomaan päihteisiin ja toimme niitä jopa kotimaahan.

Nyt vuoden jälkeen on aika jättää kiinnijäämisriskin takia tehtävät uusille nuorukaisille ja siirtyä toisiin toimiin. Lippu salkoon ja laulu raikaamaan! Vapise isän maa!

kirj.huom. Kirjoittajalla ei ole osaa eikä arpaa yo. musiikkiesityksen kanssa.

Juoksemisesta

Aloitin tässä kuluneella viikolla juoksuharrastuksen, joten nyt olen asiantuntija silläkin saralla. Paikasta alfa paikkaan omega liikkumiseen juokseminen on aika kömsö tapa, mutta kuntoilumuotona varmaankin kävelyä ja pyöräilyä tehokkaampi.

Tosin juostessa joutuu keskittymään esimerkiksi hengittämiseen ja jalkojen liikuttamiseen siinä määrin, ettei ajatustoiminta ole läheskään niin vilkasta ja mielenkiintoista kuin kävellessä tai pyöräillessä. Vaikka pyöräilykään ei tässä suhteessa vedä vertoja kävelylle, on se taas puolestaan ylivertainen nopeuden ja outoihin paikkoihin johtamisen saroilla.

Ajatustoiminnan ja tehokkuuden välisen armottoman kamppailun olen ratkaissut menemällä kävellen juoksutantereella ja sieltä takaisin kotiin. Siinäpä on myös oivallinen alkulämmittely ja loppuhimmailu.

Juokseminen on elämälle vierasta toimintaa siinä mielessä, että ylämäissä tuntuu kosolti pahemmalta kuin alamäissä. Toisaalta yhtenevänä piirteenä on se, että pohjalle pääsee nopeasti, mut sieltä ylös kapuaminen on työlästä ja vaatii armotonta tsemppaamista.

Mutta hurjien urheilusuoritusten jälkeen voi palkita itsensä esimerkiksi yhdellä (1) keski(III)oluella. Tsiiih ja nam.

Tuhat kultaisinta muistoa

Koska kuu on täysi lähden ja ajan polkupyörälläni lailla tuulispään. Tuosta työmaa-alueen läpi tuonne suuntaan, missä ne hullut asuvat, tuolle hiekkatielle tuohon alamäkeen. Kuulokkeista tulvii kieroutunutta rytmimusiikkia, ilta hämärtyy ja vauhti kiihtyy, katse ei enää tarkennu kunnolla. Ohjaustanko alkaa vispata ja tekisi mieli kaatua. Hankkia ne arvet ja kokea eksistentialismin sijaan autenttisuutta tai muita hienoja sanoja.

Unelmien maanantai

Loman loppuminen on aina yhtä ihanaa. Etenkin, jos se loppuu parin päivän juopottelureissuun. On niin mukava palata maanantaina ”töihin” hyvin hikoillun yön jälkeen. Ehtihän siinä pari tuotantokautta viiden minuutin painajaisiakin katsella. Käsikirjoittaja oli taas ollut vinhalla päällä.

Hyviä muistoja jäi sentään kosolti. Ja suihkussa on tullut ravattua melkein yhtä usein kuin paskalla. Mistä tulikin mieleeni, että ensimmäinen työmatkayritys piti kääntää kohti uskollista IDO59 heti ensimmäisen ylämäen jälkeen. Sillä kertaa en lukenut mitään.