Juoksemisesta

Aloitin tässä kuluneella viikolla juoksuharrastuksen, joten nyt olen asiantuntija silläkin saralla. Paikasta alfa paikkaan omega liikkumiseen juokseminen on aika kömsö tapa, mutta kuntoilumuotona varmaankin kävelyä ja pyöräilyä tehokkaampi.

Tosin juostessa joutuu keskittymään esimerkiksi hengittämiseen ja jalkojen liikuttamiseen siinä määrin, ettei ajatustoiminta ole läheskään niin vilkasta ja mielenkiintoista kuin kävellessä tai pyöräillessä. Vaikka pyöräilykään ei tässä suhteessa vedä vertoja kävelylle, on se taas puolestaan ylivertainen nopeuden ja outoihin paikkoihin johtamisen saroilla.

Ajatustoiminnan ja tehokkuuden välisen armottoman kamppailun olen ratkaissut menemällä kävellen juoksutantereella ja sieltä takaisin kotiin. Siinäpä on myös oivallinen alkulämmittely ja loppuhimmailu.

Juokseminen on elämälle vierasta toimintaa siinä mielessä, että ylämäissä tuntuu kosolti pahemmalta kuin alamäissä. Toisaalta yhtenevänä piirteenä on se, että pohjalle pääsee nopeasti, mut sieltä ylös kapuaminen on työlästä ja vaatii armotonta tsemppaamista.

Mutta hurjien urheilusuoritusten jälkeen voi palkita itsensä esimerkiksi yhdellä (1) keski(III)oluella. Tsiiih ja nam.