Friday, October 19, 2007

Pasta

Kaikki uusihan on aika pelottavaa. Samoin myös tarpeeksi vanha. Niinpä en poikkeakaan kovin kauaksi totutusta näin kertaheitolla, vaan höpisen paskan sijaan pastasta. Sitä paitsi, lopputuotteenehan siinäkin paska on.

Pasta, tai makaroni, on helppoa, halpaa ja nopeaa. Sinä aikana, kun pasta kiehuu, ehtii tehdä kastikkeen. Ihan kelvollisen kastikkeen saa hyvinkin suppeista aineksista. Pannulle vaan oliiviöljyä (se on öljyistä cooleinta, katu-uskottavinta ja varmaan seksikkäintäkin. Ilmeisesti myös sieltä terveellisemmästä päästä), sitten pilkotaan sekaan sipuli ja valkosipulia, jos sattuu olemaan, sekä kenties jotain muuta, jos nyt kaapista löytyy. Kun sipulit ja muut ovat mukavasti paistuneet, niin heitetään niiden kaveriksi pannulle purkillinen tomaattimurskaa . Hiljakseen kypsytellään, kunnes pasta on valmista. Ja eiku syömään. Kotiviiniä kyytipojaksi.

Jos ei suoranaista pelkoa, niin ainakin kauhistusta aiheuttaa pasta mummossani. Miten te nuoret voitte syödä sitä makaryyniä? Muutahan me emme syökään. Makaryyniä, pelkästään, ilman mitään lisukkeita. Ja toisaalta hän ihmettelee, että onko minulla ollut rahaa ruokaa ja olenko saanut joka päivä syödäkseni. No helpostihan se makaryyneillä onnistuu.

Itsessäni aiheutti hieman pelkoa eräs mummo. Ajelin rauhassa pyörätien oikeaa laitaa, kun samaa kaistaa vastaan tuli mummo ja haastoi selvästi chickeniin. Kyseessä on siis se elokuvistakin tuttu peli, jossa ajetaan toista kohti ja nössömpi väistää ja rohkeampi on sankari ja saa naisen. Mummo polki pyörällään ilmeenkään värähtämättä minua kohti ja vielä minun kaistallani. Uskomaton päättäväisyys heijastui ilmeettömiltä kasvoilta, eikä mitään väistämiseen viittaavaakaan voinut havaita mummon käytöksessä. niinpä jouduin nöyrtymään. Vanhuus vei voiton ja sankarin osan. Onneksi silminnäkijöitä oli vain vähän.