Kymppikassin paluu?

Nykyään olut maksaa irtopulloissa saman, mitä suuremmissa pakkauksissa, ainakin noin periaatteessa. Tätä uudistusta olen tervehtinyt ilolla. Nythän on mahdollista ostaa esim. seitsemän olutta. Kuusihan on usein auttamatta liian vähän, mutta 12 voi olla saunakaljoiksi jo hieman liioiteltu. Ainakin, jos saunavuoro on vain tunnin mittainen. Seuraakohan tästä legendaarisen kymppikassin paluu?

Vähentääkö tämä alkoholinkulutustani? Toisaalta nyt jäänee harvemmin kaljaa ryypiskelyn jäljiltä mäyräkoirasta tähteelle seuraavina päivinä juotavaksi, mutta toisaalta taas on helpompi hakea iltakaljanhimoon vain se pari (4) olutta. Tiedä häntä. Häntä ei tiedä.

Toisaalta häntä ei käsittääkseni myöskään kuulu niihin päättäviin elimiin, jotka tarinan mukaan aina kansalaisia paremmin tietävät, mikä näille sopii. Tosin itsellänihän ei ole häntää. Ei ilmeisesti hypoteettisella lukijallakaan. Mutta häntäluun seutu saattaa tulla kipeäksi esim. pulkkamäessä, johon tekisi mieleni päästä. Alkoholijuomien kera mieluusti, toki. Hauskaahan se ilmankin, ei sillä.

Alkon tuotteiden hinnat ovat ilmeisesti kauttaaltaan noussut. En ole seurannut tilannetta niin tarkkaan, että tietäisin, mihin tuotteisiin hinnan nousu on painottunut. Ihan hyvää chileläistä punaviiniä taisi saada yhä alle kuudella eurolla ja rommipullo tuntui edellistä kalliimmalta.

Vähentääkö tämä alkoholinkulutustani? En usko. Jos viina on kallista, pitää tehdä itse kotiviiniä. Sitä taas on kaapissa ja paljon, joten kynnys juopotteluun madaltuu. Mikäs sen hauskempaa? Mitä häntä tästä tuumii?

Julkisesti liikenteessä

Julkisen liikenteen maksut olivat näemmä nousseet vuodenvaihteessa, mutta matkustaminen ei muuttunut sen mukavammaksi.

Neljän päivän juopottelun jälkeen kuusi tuntia yleisissä kulkuneuvoissa on melko juhlava kokemus. Kanssamatkustajat pelottavat, mitä omituisemmat asiat itkettävät tai joskus jopa hysteerisesti naurattavat, lukea ei voi, ettei tule paha olo, eikä muualle tohdi katsella, koska huomaisi muiden tuijotuksen. Edes pieraistakaan ei uskalla, ettei vaan paska livahda housuun.

Siinä on sitten varmuuden varalta mentävä junan vessaan pöräyttämään ja kyllähän sieltä joku varpusparven puolikas yleensä lennähtääkin. Ja peräaukon seutu kiittää päivän viidennestä pyyhintäsessiosta. Paperista voi sitten tarkkailla, jääkö enemmän ruskeaa vai punaista ja sen mukaan tehdä päätöksen pyyhkimisen jatkamisesta.

Junamatkan jälkeen voi tauolla ihmetellä, miksi valotaulun mukaan kotiin vievä bussivuoro näyttää puuttuvan ja epäillä salaliittoa. Kun oikea auto lopulta löytyy, on sieltä etsittävä mahdollisimman suojaisa istumapaikka. Onneksi näyttää ja haisee niin pahalta, että kukaan ei tunge viereen. Matkan aikana bussi lämmitetään tukahduttavan kuumaksi ja jos se ei vielä saa oksennusta lähentelemään kurkunpäätä ajaa kuski varmuuden varalta kaikista mahdollisista töyssyistä ja tekee ihmeellisiä äkkijarrutuksia ja –kiihdytyksiä.

Kotikaupungissa pitäisi vielä päästä asemalta kotiin ja paikallisliikenteen bussi on tietenkin mennyt kaksi minuuttia sitten ja joutuu edellisen hikisenä palelemaan parikymmentä minuuttia odotellen seuraavaa. Ja koko ajan pitää vielä pelätä muita odottelijoita.

Ja kotona sitten odottavat liskot…