Suppilovahvero

Tuossa eilisaamuna ihan normaalisti aamukakat vääntelin ja ei mitenkään erityiseltä tuntunut, ei liian jäykkää eikä liian löysää, ihan sellaista mukavasti irtoavaa kakkaa. Aloin siinä sitten pyyhkimään ja paperiinkin tuntui tarttuvan ihan ettei mitään. Ehkä kolmannella pyyhkäisyllä aloin kuitenkin ihmetellä, kun tuntui siltä, kuin joku kokkare roikkuisi peräaukon tietämillä.

Tuumin, että hitto vie, onko nyt pyllykarvoihin jäänyt riippumaan löntti, ja pyyhkäisin uudelleen. Kyllä siellä jotain tuntui olevan, mutta ei se siitä mihinkään parilla pyyhkäisyllä hävinnyt. Otin sitten kunnolla paperia kätöseeni ja tartuin kiinni kakkakökkäreeseen ja vedin sen tarkemmin syynättäväksi.

Vähän aikaa ihmettelin, että mikä tuossa nyt on, tuollainen vajaa kymmensenttinen pitkulainen aika kestävän oloinen lämpäre. Sitten tajusin, että saakutti soikoon, sehän on suppilovahvero! Kokonaisena varmaankin töissä kiiressä nielaistu ja kokonaisena selvinnyt myös ruoansulatuskanavan sokkeloista. Melkoisia seikkailuja se varmaan oli kokenut, mutten viitsinyt talteen ottaa, vaan säälittä tiputin pönttöön ja viimeistelin pyyhkimiseen, joka sujuikin loppuun ongelmitta.

Lukemisena oli Jukka Itkosen Laulu laulusta.