Viime aikoina olen keskittynyt lähinnä
muuntamaan leipää ulosteeksi. Olen nimittäin kesätyöttömänä.
Vaikka työttömyys edelleenkin on ihmisen parasta aikaa, olisin
tällä kertaa halunnut käyttää aikaani hieman hyödyllisemmin.
Kuten arvoisa lukija varmaan muistaakin, aloin hankkia pätevyyttä
harjoittamaani ammattiin ja tähän toimeen olisi ollut kesällä
sopivasti aikaa.
Koska tiedotusvälineissä oli
kerrottu, että nykyään työttömätkin voivat tietyin ehdoin
opiskella, ajattelin kesätyöttömyysajan olevan oivallinen paikka
suorittaa työssäoppimisjakso jossain muualla, kuin omalla
työpaikallani. Aloinkin jo hyvissä ajoin talvella selvittää tätä
mahdollisuutta. Asia osoittautui kuitenkin yllättävän
mutkikkaaksi.
Aloitin kevyesti laittamalla
sähköpostia Työ- ja elinkeinotoimiston virkailijalle. Tähän
vastattiin kertomalla, että kysymykseni on niin monitahoinen, että
siihen on mahdotonta vastata sähköpostilla ja kehottamalla
soittamaan. Otin siis puhelimen käteeni. Tällä kertaa sain kovin
savolaisen vastauksen, jonka sisältö oli suurin piirtein että ehkä
saattaisi onnistua tai sitten ei, etukäteen ei voi tietää. Vastaus
ei ollut varsinaisesti rohkaiseva, joten päätin hankkia vielä
yhden mielipiteen.
Paikan päällä TE-toimistossa kahden
virkailijan voimin saatiin viimein selvitettyä, että ei, en voisi
suorittaa harjoittelupätkää ja saada samalla minulle kuuluvaa
työttömyysetuutta, koska opintoni eivät ole kokopäivätoimisia,
mutta harjoittelu kuitenkin, yllättäen, veisi kaiket päivät, enkä
siten ehtisi tomerasti hakea ja vastaanottaa töitä, mikä tokikaan
ei muuttaisi opintoja kokopäiväisiksi, mikä taas oikeuttaisi
opiskeluaikaisiin korvauksiin jne.
Viimein kesä sitten koitti ja
ilmoittauduin iloisena työttömäksi työnhakijaksi ja
työttömyyskorvauksen nauttijaksi. Tietenkin työkkäristä
haluttiin vielä lisäselvityksiä ja niiden lisäselvityksiä ynnä
muita lappuja ja lomakkeita sen selvittämiseksi, josko opintoni
sitten kuitenkin olisivat kokopäiväisiä, jolloin tuki voitaisiin
evätä. Näiden lisäselvitysten käsittely kestikin sitten toista
kuukautta. Tänä aikana en tietenkään vielä voinut saada
korvauksia, koska asian käsittely oli kesken.
No, kuten erään Suuren ja Mahtavan
Neuvostoliiton johtajista kerrotaan todenneen: ”oikeudenmukaisuuden
hinta on byrokratia”. Tästä byrokratian rattaissa pyörimisen
määrästä päätellen on vähintään oikein ja kohtuullista, että
vietän kesäni toimettomana lusmuillen ja rehellisten veronmaksajien
rahoilla olutta nauttien. Ainakin se on helpoin ratkaisu. Ja
ilmeisesti myös yhteiskunnan taholta toivotuin.
