Penis

Olen tässä viime aikoina istunut muuallakin kuin pöntöllä. Viime viikolla esim. istuin kaksi päivää koulun penkillä. Ajattelin nimittäin kaukaa viisaasti hankkia itselleni pätevyyden ammattiin, koska joskus kuitenkin koittaa se aika, että penikseni menettää nykyisen loistonsa eikä enää ole riittävä meriitti nykyiseen työhöni.

Suomalainen työhän on ollut tapetilla viime aikoina. Sen erityispiirteisiin kuuluu mm. työtovereiden selän takana kyräily, yleinen negatiivisuus ja se, että keljuttaa raskaasti koko ajan. Näissä olen onneksi jo aika hyvä. Se, onko esim. ruotsalainen työ olennaisesti erilaista, ei ole minulle selvinnyt. Eräs toverini ilmeisesti kuitenkin on juuri selvittämässä asiaa, joten ehkä saamme kuulla siitä jossain seuraavassa monologissa.

Mutta tapetista seuraavaan ajankohtaiseen tapettiasiaan, eli kissojen tappamiseen. Oletteko harrastaneet? Itse en ole ja epäilen, että lukijoistakin aika harva. Ehkä korkeintaan muutamat maalla kasvaneet ja se yksi nimeltä mainitsematon mulkku. Monien isovanhemmat sen sijaan varmaan ovat. Osa jopa toimestaan nauttien. No toivottavasti eivät sentään.

Toimestaan nauttien tappamista on kuulemma harjoitettu myös ulkomaassa. Jotkut ovat jopa kuvanneet tointa videolle. Tällainen on kuulemma sekä sankarillista, että ilmeisesti hauskaa huumoria sikäli mikäli tappaminen kohdistuu vihollismaan siviiliväestöön eikä heidän kissoihinsa. Tämä saattaa hämmentää valistumatonta lukijaa, koska ovathan vihollismaalaisetkin usein melko karvaisia. Jotain jää kuitenkin puuttumaan aawww-söpöydestä. Valitettavaa heidän kannaltaan.

Omasta puolestani pidän valitettavana sitä, että edellä mainittua opiskelutointani yritetään kovasti hankaloittaa kaiken maailman säädöksillä ja pykälillä ja mitä niitä nyt onkaan. Mutta ei siitä sen enempää, oikeastaan mainitsin koko opiskeluasian vain siksi, että saisin taas puhua peniksestäni internetissä.

Ruotsalaisesta työstä ja peniksestä tuli muuten mieleeni vielä yksi ajankohtainen kysymys. Oletteko homoilleet?

Saunatonttu

Olen ollut joululomalla, joten on pitkästä aikaa ollut aikaa istua rauhassa paskalla. Ja jouluruokaähkyissä sitä aikaa kuluikin mukavasti. Siinä pöntöllä istuessa on ehtinyt lueskella yhtä ja toista. Skenepisteitä saanee kerättyä Astro Lihjamon, Läjä Äijälän ja Pupu Lihaviston runokokoelmalla Runjen kevät. Kevät ei kuitenkaan ole vielä tulossa, joten ei siitä sen enempää.

Koska en ole kovin menestyksekäs skenettäjä, olen epätoivoisena ilmoittautunut pelaamaan rocksalibandyn SM -kisoihin. Siellä me rockmaailman kuuluisuudet sitten kirmaamme rinta rinnan reikäpallon perässä ja ilottelemme ilmaveivein tavisten hurratessa katsomossa. Kirmaamisesta tulikin mieleeni musamaraton: itsehän en tokikaan osallistunut, mutta esim. Hynynen oli mukana.

Paskalukemistona onkin tällä hetkellä Hynysen runokirja, jonka nimeä en muista enkä jaksa tarkistaa. Elitismipisteiden laskun uhallakin nappasin kyseisen teoksen kirjastosta matkaan, kun sattumalta eteen sattui, enkä osannut päättää lukemis- ja lukemattajättämisperusteluiden pömpöösiyden välillä. Monenlaista muutakin on sattunut. Esimerkiksi sunnuntaina 1.1. oli niin paha krapula, että sattui polveen.

Rapulakakat kyseisenä sunnuntaina sain suorittaa ulkokäymälässä Kesälahdella. Kesäkin oli viimein jäänyt taakse ja pakkasta oli lähemmäs kymmenen astetta. Vaikka perjantaina lahti oli vielä vellonut vapaana, pilkkijöitä oli jo rientänyt neitseelliselle jäälle. Jännä eläin se pilkkijä.

Kyseisellä mökkireissulla harrastettiin myös brutaalia neitsyydenviemistä ja samalla ruumiiseen sekaantumista tölkkipersekanan muodossa. Kanojen hanuriin siis tungettiin avattu oluttölkki, johon on lisätty mausteita. Voinette kuvitella kokin autuaan ilmeen aktia suoritettaessa. Sitten vaan tiput uuniin paistumaan. Tuli hyvää. Ja ähkykin viimeistään myöhemmin yöllä kevyen saunasalaatin aka saunatontun jälkeen.

Toim. huom.: Saunatonttu summaa tämän Vapinamonologin mukavasti läjään.

Työttömyys on ihmisen parasta aikaa

Työttömänä on mukavaa. Ehtii harrastaa, pitää huolta ruumistaan ja sielustaan, nukkua tarpeeksi ja monin muinkin tavoin nauttia elämästään. Ei tarvitse pakkokännätä viikonloppuna kestääkseen tulevan työviikon ja toisaalta voi arkikännätä, jos tarvetta ilmenee.

Kaiken kaikkiaan työttömyys on ihmisen parasta aikaa. Mutta kuten moni muukin hyvä, sekin loppuu ennen aikojaan. Niinpä allekirjoittanutkin on jälleen päivätyön raskaan raataja. Töissä on toki se hyvä puoli, että saa rahaa, jolla voi hankkia harrastusvälineitä, jotta voi sitten työttömänä taas harrastaa.

Täytyykin kiittää valtiota, joka palkkaa tällaisiakin kirjoittajan kaltaisia hihhuleita ihan vaan siksi, että on penis. Ei tämä siitin nimittäin, vaikka se toki ihan toimiva onkin, mihinkään muuhun työhön riitä. Niissä tarvittaisiin osaamista tai ansioita ja niitä ei sitten olekaan. Toisaalta on hyvin ymmärrettävää, että se on pikkulasten parissa työskennellessä tarpeellinen värkki.

Värkeistä muuten tuli mieleeni kasvikuivuri. Sekin on kätevä vempele. Mukavasti kuivattaa sienet ja chilit ja mitä noita nyt onkaan. Harmi vaan, ettei työläinen meinaa ehtiä sienestääkään. Chilit sentään kasvavat itsekseenkin, kunhan vähän muistaa kastella.

Ja kastelemisesta päästään taas värkkeihin. Mutta ehkä se on jo toinen juttu.

Kahen kilon jytky

Kahen kilon jytky! Nimittäin oli huh huh. Melkoinen kasa kakkaa jytkähti pyllystäni pönttöön näin vappulounaiden jälkimainingeissa ja koska siiastuskausi ei ole vielä alkanut toi se mieleeni äskeiset vaalit.

Vaaleissa usein on hankalaa löytää ketään ehdokasta, tai oikeastaan puoluetta, jota voisi hyvällä omalla tunnolla äänestään. Jos kaiken maailman vitsipuolueet sivuutetaan, jää tarkasteltavaksemme Kommarit, Vasurit, Kokoomus, Keskusta, Demarit ja Viheriät. Näistä sitten voi alkaa rankkaamaan pahimpia pois.

Keskusta nyt on Keskusta ja Demarit aika laimeita ja Kommunistitkin vähän vanha juttu, vaikka laulunsa ovatkin mitä parhaimpia. Jätettäköön nämä tällä kertaa laajempien tarkastelujen ulkopuolelle.

Kokoomuslaisethan ovat tunnetusti pahoja ihmisiä, joten heitä äänestänee ainoastaan vannoutunut heavy metallisti. Vaikka tunnenkin ajoittain lievää viehtymystä pahuuteen, pidän kuitenkin enemmän kaikenlaisesta pelleilymusiikista. Näin ollen suoritin arvontani Vasureiden ja Viherpiirpertäjien välillä.

Näiden välillä kamppailu olikin kova ja verinen. Vihreät olivat julistautuneet Perussuomalaisten vastavoimaksi ja näin jälkikäteen tarkastellen uhosivat aivan liian pienillä lihaksilla. Lisäksi Vihreät ovat toki hieman ärsyttäviä cityhipstereitä.

Vassarit sen sijaan julistivat itsensä hieman urpoiksi internetissä ja sosiaalisissa medioissa keskittymällä lapsellisesti ja henkilökohtaisuuksiin mennen haukkumaan vihollispuolueidensa jäseniä, kannattajia, pukeutumista ja varmaan kaikkia muitakin henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia. Kyseisellä metodilla pärjää varmaan ala-asteen vaaleissa hyvinkin.

Oma ratkaisuni oli alkaa kasvattaa ironista metsuripartaa ja antaa ääni Vihreille. Vihreinä rehottavat myös chilipensaat. Kohta ei sekaan mahdu. Ihan hyvä väri se on.

Sairaslomalla

Olenpa tässä ollut sairaslomalla. Sairasloman hyviä puolia ovat mm. se, ettei tarvitse käydä töissä ja se, että ehtii vääntää aamukakan kunnolla ilman kiirettä.

Työaamuina kakkaaminen jää usein hätäiseksi, koska heti heräämisen jälkeen ei tietenkään vielä ole kunnon hätä, mutta ennen töihin lähtöä usein kuitenkin jo sen verran kakattaa, että ensimmäisessä ylämäessä livahtaa housuun, ellei yhtään käy tyhjentämässä. Tämä johtaa siihen, että täytyy käydä nopealla istunnolla, joka usein jää vaillinaiseksi ja on muutoinkin epätyydyttävä.

Vaillinainen olo jatkuu sitten töissäkin. Koko ajan on tunne, että suoliston mutkiin jäi tavaraa, muttei kuitenkaan kokonaisen kakkasession verran. Pieni hätä kutittelee koko ajan, mutta oikein missään välissä ei ole riittävästi aikaa, mennä ajatuksen kanssa pöntölle istahtamaan. Täytyy vain kestää ja odotella iltapäivään, jolloin on vähemmän hektistä.

Joskus tosin onnistun suoriutumaan lounaasta niin nopeasti, että jää aika istua vessassakin. Ajankohta on silloin muutenkin sopiva, koska uutta ruokaa on ahdettu elimistöön ja tämä tietenkin edesauttaa vanhojen jätteiden poistumista. Lisäksi lounaan jälkeen on tapana vielä nauttia suoliston toimintaa tehostavaa kahvia.

Sairasloman huonoja puolia on esim. se, että on sairas ja se, että loma jää yleensä lyhytaikaiseksi. Itsekin taidan palata huomenna taas työn raskaan raadantaan ja rauhaisat ja luonnolliseen tahtiin toteutetut kakkaamiset ovat jälleen muisto vain.

Suppilovahvero

Tuossa eilisaamuna ihan normaalisti aamukakat vääntelin ja ei mitenkään erityiseltä tuntunut, ei liian jäykkää eikä liian löysää, ihan sellaista mukavasti irtoavaa kakkaa. Aloin siinä sitten pyyhkimään ja paperiinkin tuntui tarttuvan ihan ettei mitään. Ehkä kolmannella pyyhkäisyllä aloin kuitenkin ihmetellä, kun tuntui siltä, kuin joku kokkare roikkuisi peräaukon tietämillä.

Tuumin, että hitto vie, onko nyt pyllykarvoihin jäänyt riippumaan löntti, ja pyyhkäisin uudelleen. Kyllä siellä jotain tuntui olevan, mutta ei se siitä mihinkään parilla pyyhkäisyllä hävinnyt. Otin sitten kunnolla paperia kätöseeni ja tartuin kiinni kakkakökkäreeseen ja vedin sen tarkemmin syynättäväksi.

Vähän aikaa ihmettelin, että mikä tuossa nyt on, tuollainen vajaa kymmensenttinen pitkulainen aika kestävän oloinen lämpäre. Sitten tajusin, että saakutti soikoon, sehän on suppilovahvero! Kokonaisena varmaankin töissä kiiressä nielaistu ja kokonaisena selvinnyt myös ruoansulatuskanavan sokkeloista. Melkoisia seikkailuja se varmaan oli kokenut, mutten viitsinyt talteen ottaa, vaan säälittä tiputin pönttöön ja viimeistelin pyyhkimiseen, joka sujuikin loppuun ongelmitta.

Lukemisena oli Jukka Itkosen Laulu laulusta.

Kuuloja

Kuulinpa tuossa hurjia. Joku nimittäin väitti lukeneensa blogiani. Tosin kyseessä saattoi olla myös ankarasta joulunvietosta johtuva aistiharha ja tällöin olisi hieman kyseenalaista puhua varsinaisesti kuulemisesta. Tällaisten hallusinaatioiden kohdallahan varsinaista äänilähteestä kuuloelimiin aaltoliikkeenä tapahtuvaa energian siirtoa ei nimittäin ilmeisestikään tapahdu.

Itse en muutamista tuttavistani poiketen kuule lainkaan jatkuvaa ininää korvissani. Ainoastaan välillä, yleensä vain muutamien sekuntien ajan, voin tämän vinkunan aistia. Yleisestihän uskotaan tinnituksen johtuvan kuulovauriosta. Eräs asioista perillä oleva ystäväni ja suuren luokan musiikkiteoreetikko kuitenkin kertoi minulle toisin: se ininä on jonkinlainen universumin perustaajuus, jonka vain herkkäkorvaisimmat ja -mielisimmät kuulevat.

Monenlaista muutakin on kuultu tässä viime aikoina. Tanssisali Lutakon alakerrasta kuului vallan järkyttäviä joululauluja (1) tässä taannoin. Lisäksi kylillä puhutaan, että Pensselisedän lisäksi joku muukin ulkomaalainen olisi äänitellyt laulujaan (2) lähiseuduilla. Ehkä hurjinta kaikesta on kuitenkin ollut jouluaattoyönä keskustansuunnalta kaikunut Ukkometso.

Monet ovat lakanneet kuulemasta heinäsirkkojen siritystä. Kehittyneempi ja halutumpi versio tästä olisi saada kuulumattomiin lasten kirkuna, naapurin koiran ulvonta sekä akkojen mäkätys. Ankaralla henkisellä harjoittelulla ja meditaatiolla joiden mestareiden väitetään onnistuneen viimeisimmässä.

Mutta nyt joulunvietto vaatii lisäveroaan ja nöyrän kertojanne on riennettävä vesiklosettiin.

(1)http://www.myspace.com/joulupukkijaapurit
(2)http://www.myspace.com/thingsandstuffsongs