Tiloja

Kävinpä muuten tässä taannoin uimahallin vessassa paskalla. Valitettavasti minulla ei ollut mukanani mitään lukemista, ymmärrettävästä syystä. Oletettavasti jokseenkin samasta syystä myös seinäkirjoitukset puuttuivat tyystin. Tilaa oli hieman enemmän, kun legendaarisissa, Alvar Aallon suunnittelemissa, eriöissä.

Sen sijaan altaan puolella tilaa on ajoittain niukasti. Yleensä suurikin määrä uimareita mahtuu kiertämään kahden altaan yhdistelmää, kunhan kaikki noudattavat samaa kiertosuuntaa ja uivat vähän laidassa. Tällöin keskelle jää aivan riittävästi tilaa ohitella muita ja sitä tilaahan kaltaiseni atleetti ja vesipeto joutuukin monesti käyttämään.

Usein kuitenkin varttuneemmilla rouvashenkilöillä on pakottava tarve puhu ystävättärelleen uinnin aikana. Tällöin nämä konkarit katsovat tietenkin katsovat oikeudekseen uida rinnakkain ja täten täyttää altaan keskikaistan, jolloin ohittamisen on tapahduttava vastaantulijoiden, eli vihollisten, kaistan kautta. Tämä on tietenkin kovin hankalaa silloin, kun vastaantulijoita on useita.

Jostakin tuli mieleeni tissit. Joskus jotkut naarasihmiset uivat nimittäin selkää ja tilanteesta riippuen näky voi olla kovinkin esteettinen. Kerranpa oli altaassa yhtä aikaa tällainen silmää miellyttävä selkäuimari, sekä vallan erikoinen varttuneempi rouvashenkilö. Aina sopivalta etäisyydeltään selkäuimarin ohittaessaan tämä rouva ikään kuin vahingossa, mutta kuitenkin silmin nähden tahallaan pärskytti vettä tämän selkäuimarin naamalle. Sikälihän tämä toiminta oli ymmärrettävää, että selkäuimari taisi olla ulkomaalainen ja siten toki varttuneemman rouvan ilmeinen vihollinen.

Vihollisista kuuleekin sitten enemmän siellä saunan puolella. Ja oikeastaan muistakin asioista. Jos jostakin asiasta on totuus saatava selville, niin kannattaa mennä kysymään uimahallin saunatiloista. Siellä tiedetään. Jonkun kannattaisi toimittaa jonkinlainen kirja saunassa kuulluista totuuksista.

Uimahallin saunastapa vielä tulikin mieleeni, että kun menin sinne ja istuin lauteelle, niin siellä jo ennestään istuskelleet varttuneemmat herrasmiehet vaihtoivat heti puheenaiheeseensa parturissa käymiseen. Kyllä minä tätä kaljua olen yrittänyt kasvattaa ja hiusraja pakenee kuin en nyt sano kuka ja missä sodassa.

Oikeastaan aikomukseni oli kirjoittaa enemmänkin tiloista. Facebookin tilapäivitykset ne vasta hauskoja nimittäin ovat. Tahtotilat ja muut taitavat sitten olla muiden heiniä. Tai kauroja. Tai jotain.

Urveloiden Joululevy: Jouluksi kotiin

Jotkut Urvelot, eli Valkoinen Lootus, J.P.Ukki, P.A.Nunanuttu, Joel Oulu ja Kaineri Kuusi ovat Tero Tunturin kanssa äänittäneet melkoisen pläjäyksen uutta joulumusiikkia.

Levy alkaa, kuten monen muunkin joulu, kappaleella Jouluksi kotiin. Siellä kotona sitten huomataan, että meininki ei olekaan ihan sama kuin lapsuuden jouluina. Tarkemmin ajatellen, eihän se ole ollut sitä enää vuosikausiin. Arkirealismia vai inhorealismia, se kai riippuu tulkitsijasta.

Rumpalina toimiva Casio onnistuu persoonallisilla filleillään tiputtamaan useammankin soittajan reestä useampaankin kertaan ja ylväs kitarasoolo puolestaan meinaa tiputtaa kuulijan tuolilta. Solistin vibrato on niin syvä ja muhkea, että melkein voi kuulla viiksien tuhinan.

Seuraava kappale, Joulupukin krapula, kertoo joulun ahkeran työläisen kommelluksista, Meininki on ajoin nousuhumalaisen railakas ja toisinaan taas laskuhumalaisen masentunut. Moiseen lähes progressiiviseen vaihteluun sopiikin oivallisesti keskivälin huilukaksintaistelu, jonka taustalla basisti intoutuu melkoiseen iloitteluun.

Kolmantena kuullaan Joulu työvoimatoimistossa. Ahkerasta työnhausta uupunut päähenkilö nukahtaa työkkäriin jonoon ja jää jouluksi lukkojen taakse. Alun Neilyoungmaisita tunnelmista päästään kertosäkeen konekompin tahdittamina Anssikelamaisiin fiiliksiin ja mikäs sen sopivampaa, tekeväthän Kela ja Työvoiomatoimisto ainakin näennäisesti yhteistyötä.

Komodon joulu jatkaa samaa linjaa kertoen myöskin vähäosaisten joulunvietosta. Tämä tarina kuitenkin päättyy onnellisesti, kun joulun hengen mukaisesti tulontasausta suorittaen saadaan jouluiloa myös köyhään talouteen ja ystävätkin saapuvat paikalle.

Lopetuskappaleena on ylväs versio O Tannebaumista sovitettuna neljälle bassokitaralle ja noin tusinalle fuzzille. Meininki ja soundi ovat sen sorttiset, että varmaan Jeesuskin tärisee haudassaan ja Joulupukilta tipahtava tekohampaat.

Äänite ilmestyy yleisesti kuultavaksi lähipäivinä: http://www.myspace.com/joulupukkijaapurit

Mattilan Baari

Heikkinen on viime aikoina paskalla istuessaan lueskellut M.A. Nummisen romaania Baarien mies. Sitä lukiessaan hän on usein muistellut lämmöllä Mattilan Baaria. Nyt jo vuosia sitten lopetettu Mattilan Baari sijaitsi Lappeenrannassa, Mattilantiellä eräässä omakotitalossa, jonka numeron Heikkinen on jo unohtanut, mutta aikoo tarkistaa seuraavan kerran Lappeenrannassa vieraillessaan.

Heikkisellä oli vuosituhannen vaihteessa vielä Lappeenrannassa asuessaan usein tapana käydä ystävänsä Ukkosen kanssa Mattilan Baarissa nauttimassa keskioluesta ja hyvästä seurasta. Ukkosen lisäksi oli mahdollista kohdata kylän varttuneempaa ja kokeneenpa väkeä sekä joskus myös nuorisoa, johon Heikkinen silloin vielä itsekin kuului.

Mattilan Baarin henkilökunta, etenkin jo edesmennyt omistaja Elvi, oli miellyttävää ja ammattitaitoista väkeä. Baari oli sisustettu kotoisan viihtyisäksi ja tarjolla oli monenlaisia virvokkeita. Oluthanasta pystyi valitsemaan joko ison tai pienen tuopin ja pullo-oluita oli tarjolla monta sorttia. Ainakin Legenda-olueeseen Heikkinen muista Mattilan Baarissa törmänneensä

Baarin nurkassa oli myös levyautomaatti, jota etenkin viikonloppuisin menon yllyttyä villiksi soitettiin ahkerasti. Joskus hurjimmat asiakkaat yltyivät jopa tanssahtelemaan. Muistaapa Heikkinen jopa jonkun joskus tarttuneen kitaraankin ja esittäneen jonkun suositun kappaleen.

Tätä kirjoittaessaan Heikkinen huomaa olevansa janoinen, mutta harmikseen muistaa, että lähikuppila on maanantaisin suljettu ja keskustaan asti ei tee mieli lähteä. Onneksi Heikkisellä on viikonlopun saunomisen jäljiltä jääkaapissa kaksi tölkkiä keskiolutta. Niistä toisella voi oivallisesti sammuttaa janon ja toisen säästää tiistaita varten, jolloin Heikkisen kotitalossa on taas yleinen saunavuoro.

Varmuus on hienoa

Kannattaa muuten ottaa niitä varmuuskopioita. Ja varmuuskopioiden kopioita. Tuossa viikonloppuna päätin asentaa Windowsin uudestaan ja kopioin kaikki tärkeät jutut dvd-levylle talteen. Itse asennus sujui yllättävän kivuttomasti; päivityksiin sitten menikin vähän enemmän aikaa. Esimerkiksi virustorjuntaohjelma ja palomuuri eivät suostuneet edes asentumaan, ennen kuin Windowsia oli päivitetty.

Varsinaisia ongelmia alkoi tulla vasta, kun aloin latailemaan varmuuskopioituja tiedostoja takaisin koneelle. Paketit kyllä näkyvät levyllä, mutta niitä ei saa siirrettyä koneelle tai avattua tai mitään muutakaan. Virheilmoituksia pukkaa. Ankarasti googlaten ja kavereilta kysellen löysin toimintaohjeita ja parillakin ohjelmalla yritin tiedostoja palauttaa, mutta eipä ole vielä onnistunut. Tieteellinen testiryhmämme jatkaa työtään ongelman parissa.

Siellä nyt on dvd:llä hyvässä tallessa esim. koko tähänastinen kirjallinen tuotanto, kohtuullinen läjä kotiäänityksiä sekä kaikenlaista toisarvoisempaa, kuten isohko kasa digikuvia ja muutama toivelaulukirjallinen nuotiolauluja. Niin hyvässä tallessa, ettei niihin pääse itsekkään käsiksi. Kosolti harmittaa.

Oisitte tullu aikasemmin

Kauan sitten jossain kaukana, tai siis viime kesänä tuolla kaupungin toisella puolella olimme laulu- ja soitinyhtye TET-Anuksen poikien palauttamassa tyhjiä pulloja lähi-Siwaan. Kello oli jo 20.45, mutta arvelimme vielä hyvinkin ehtivämme. Mutta eipäs se sitten ollutkaan liian helppoa: pullonpalautusautomaatti nimittäin näytti häiriöilmoitusta ja piippasi villisti. Jäsen-Tommo siitä sitten lähti kassatytölle asiasta ilmoittamaan, mutta vastauksena oli vain: ”olisitte tulleet aikasemmin”. Jäivät sitten palauttamatta ne pullot.

Tuossa hetki sitten sain, en mitenkään kovin aikaisin, maksumuistutukset opintolainojeni koroista. Ihan kivaa sikäli, että koskaan en ollut niistä laskuja saanut. Lähetin sitten kuitenkin Kelalle korkoavustushakemuksen, koska moiseen apuun kaltaisellani pienituloisella on tässä maassa monien harmiksi oikeus. Kela kuitenkin hylkäsi hakemukseni sillä perusteella, että se ei ollut ajoissa perillä. Ajoissa olisi ollut samana päivä, jona laskut, joihin avustusta hain, oli pankista postitettu. Tälläkään kertaa ei siis nopeus riittänyt.

Paholaiselle lupaillaan sympatiaa, köyhälle ei. Lähinnä sitä vaan on kuullut vittuilua, että ”menisit töihin”. Jos tässä joskus kuitenkin vielä sattuu niin iloisesti, että päätyy harrastamaan sukupuoliyhdyntää, vaikka edes säälistä, niin täytyy muistaa tulla ajoissa. Muuten jää varmaan silloinkin saamatta.

Kohtasin unen ja valveen rajamailla Jumalan

Kohtasin unen ja valveen rajamailla Jumalan. Hän sanoi vihaavansa minua ja kehotti välttämään ulkona liikkumista ukonilmalla. Kuulemma ennenkin ukonvaajat ovat kaltaisiani saattaneet ennenaikaiseen hautaan. Ja toki tietenkin helvettiin.

Olin erityisen reippaalla ja päällä kohtuullisen turhautunut moiseen nukkumiseni häiritsemiseen, joten ilmoitin, että moisten mielikuvitusolentojen uhkailuja en pidä juuri minään ja että kyllä minulla on suojelijani. Varmaan jotain siihen päälle uhosinkin ja yritin jatkaa unia.

Jälkikäteen ajatellen minun ja Jumalan välinen vihollisuussuhde on melko ilmeinen. Lähettäähän kyseinen epeli läheiseni surutta helvettiin kärsimään ilmeisesti ikuisiksi ajoiksi ja jo maan päälläkin piinaa ainakin kätyreidensä välityksellä.

Ilmeisesti tässä pitäisi siis alkaa palvoa Paholaista. Olisipa sitten ainakin jo valmiiksi hyvät välit tulevaan isännöitsijään, saattaisi vaikka päästä jonkun kaverinsa naapuriin viettämään sitä iankaikkista tuskaa ja hammastenkiristystä.

No oommiekii kerran Turuss'

Olinpa tuossa taannoin Turussa keskiaikamarkkinoilla soittelemassa muzakkia Ancient Bear Cult –yhtyeen kera ja eräs nuori tyttönen oli pongannut kalsarini tunikan alta ja katsoi jopa aiheelliseksi mainita siitä blogissaan. Tällaiselle lähempänä kolmekymmentä riutuvalle miehellehän on toki imartelevaa, että lähes kymmenen vuotta nuorempi pimu kyttää sitä osaa vartalosta, jonka suojana alushousuja pidetään, mutta miettikääpä asetelmaa toisin päin. Sitä paheksuttaisiin ankarasti.

Tänä kesänä olen ajoittain käyttänyt myös kilttiä. Tällöin naiset kovin usein kyselevät, että mitäs siellä alla on. Luulenpa, että jos itse alkaisin kysellä naisilta, että onkos tänään pikkuhousut jalassa vai ei ja jos on, niin minkähän malliset, niin varmaan kyllä tulisi käsilaukusta ohimoon ja ”sika” kaikuisi kovemmin, kuin Juice Leskisen muistokonsertissa.

Missä on siis tasa-arvo? Ei ainakaan vessassa. Nainen voi kyllä käydä miesten vessassa, jos naisten vessaan on jonoa ja silloin hän on vain moderni ja sinut itsensä kanssa, mutta jos mies eksyy naisten vessaan, niin soitetaan poliisi.

Ai niin, Tapiolle piti kertoa, että loppusoinnut ovat kivoja. Kiva on kivaa ja tosi fantsua ja silleen, hei daa. Happy happy joy joy. No kyllähän niillä riimeillä voi luoda tietynlaista sujuvuutta ja letkeää vaikutelmaa ja joihinkin rallatuksiinhan ne sopivatkin. Siksipä niitä kappaleissamme viljelläänkin. 

Hei ystävät, palasin matkalta äsken
nyt uutta tarinaa kuulemaan käsken
Totta vai ei, sitä paljastettu ei meille
ja niinpä sen pähkäily jääkin nyt teille

Kyseinen tekstinäytehän on toki allekirjoittaneen käsialaa, mutta tietysti esitimme aiemmin mainitulla Turun keikalla myös pari Tapion kääntämää tradia.

Mutta tämähän meni nyt aivan jaaritteluksi ja lipsahti ladulta. Loppukaneetiksi voisi mainostaa riimien ystäville J.Alakuloa. Esim. kappaleessa Tapoin kuusi miestä Mattilassa on tiukkaa riimiä ja tämän kertaista aihetta, eli tasa-arvoa, sivutaan sen verran, että niiden kuuden miehen lisäksi tapetaan myös kaksi suulasta ja vittumaista naista.