Leivästä paskaa

Viime aikoina olen keskittynyt lähinnä muuntamaan leipää ulosteeksi. Olen nimittäin kesätyöttömänä. Vaikka työttömyys edelleenkin on ihmisen parasta aikaa, olisin tällä kertaa halunnut käyttää aikaani hieman hyödyllisemmin. Kuten arvoisa lukija varmaan muistaakin, aloin hankkia pätevyyttä harjoittamaani ammattiin ja tähän toimeen olisi ollut kesällä sopivasti aikaa.

Koska tiedotusvälineissä oli kerrottu, että nykyään työttömätkin voivat tietyin ehdoin opiskella, ajattelin kesätyöttömyysajan olevan oivallinen paikka suorittaa työssäoppimisjakso jossain muualla, kuin omalla työpaikallani. Aloinkin jo hyvissä ajoin talvella selvittää tätä mahdollisuutta. Asia osoittautui kuitenkin yllättävän mutkikkaaksi.

Aloitin kevyesti laittamalla sähköpostia Työ- ja elinkeinotoimiston virkailijalle. Tähän vastattiin kertomalla, että kysymykseni on niin monitahoinen, että siihen on mahdotonta vastata sähköpostilla ja kehottamalla soittamaan. Otin siis puhelimen käteeni. Tällä kertaa sain kovin savolaisen vastauksen, jonka sisältö oli suurin piirtein että ehkä saattaisi onnistua tai sitten ei, etukäteen ei voi tietää. Vastaus ei ollut varsinaisesti rohkaiseva, joten päätin hankkia vielä yhden mielipiteen.

Paikan päällä TE-toimistossa kahden virkailijan voimin saatiin viimein selvitettyä, että ei, en voisi suorittaa harjoittelupätkää ja saada samalla minulle kuuluvaa työttömyysetuutta, koska opintoni eivät ole kokopäivätoimisia, mutta harjoittelu kuitenkin, yllättäen, veisi kaiket päivät, enkä siten ehtisi tomerasti hakea ja vastaanottaa töitä, mikä tokikaan ei muuttaisi opintoja kokopäiväisiksi, mikä taas oikeuttaisi opiskeluaikaisiin korvauksiin jne.

Viimein kesä sitten koitti ja ilmoittauduin iloisena työttömäksi työnhakijaksi ja työttömyyskorvauksen nauttijaksi. Tietenkin työkkäristä haluttiin vielä lisäselvityksiä ja niiden lisäselvityksiä ynnä muita lappuja ja lomakkeita sen selvittämiseksi, josko opintoni sitten kuitenkin olisivat kokopäiväisiä, jolloin tuki voitaisiin evätä. Näiden lisäselvitysten käsittely kestikin sitten toista kuukautta. Tänä aikana en tietenkään vielä voinut saada korvauksia, koska asian käsittely oli kesken.

No, kuten erään Suuren ja Mahtavan Neuvostoliiton johtajista kerrotaan todenneen: ”oikeudenmukaisuuden hinta on byrokratia”. Tästä byrokratian rattaissa pyörimisen määrästä päätellen on vähintään oikein ja kohtuullista, että vietän kesäni toimettomana lusmuillen ja rehellisten veronmaksajien rahoilla olutta nauttien. Ainakin se on helpoin ratkaisu. Ja ilmeisesti myös yhteiskunnan taholta toivotuin.

Jumalatonta menoa

Olin tuossa taannoin kirkossa pääsiäishartaudessa ja siellä korviini pisti seuraavanlainen seikka: kanttori selvästi soitteli omasta päästään. Alkusoitoiksi hän luritteli ties mitä niin, että välillä oli vaikea tietää, milloin pitää alkaa veisata. Myös loppusoitot olivat varsin polveilevia ja moni-ilmeisiä. Ja flyygelin ääreen istuuduttuaan mies pisteli jopa biisien keskelle vahvasti mustalta rytmimusiikilta kalskahtavia pimputuksia. Haiskahtaa sarvipäältä, sanon minä!

Vaikkeivät kaikki virret välttämättä olisikaan suoranaisesti Jumalan käsialaa, on moinen tulkinnan vapaamielisyys ja nuotille kirjoitetun teoksen tulkitseminen mielestäni vähintäänkin arveluttavaa ja jokseenkin uhkarohkeaa. Itse tilaisuudessa en sen hartaan luonteen vuoksi ehtinyt tarkkailemaan muiden läsnäolijoiden mahdollista hämmentyneisyyttä, mutta jälkeenpäin asiasta keskustellessani, ainakin muusikko ja hengenmies Vahvanen oli kanssani samoilla linjoilla.

Toinen huolestuttava ja keskustelua herättänyt asia saman aiheen tiimoilta on ollut Jyväskylän Lutakkoon valmistuva hotelli, johon ei aiota hankkia Raamattuja eikä sen puoleen muitakaan rukouskirjoja. Varmasti palaa poroksi tai kohtaa muunlaisen hävityksin lailla Sodoman ja Gomorran moinen pytinki, kunhan ensin jumalattomat ovat sen lupaa kysymättä kansoittaneet.

Jotain positiivistakin sentään: nimittäin alkoholiton ehtoollisviini ei ainakaan lehtiotsikoiden mukaan innosta. Sehän tästä vielä puuttuisi. Tässä Herramme liha ja tässä Herramme laimennettu veri. Taitaa olla Sielunvihollisen juonia tämäkin, mutta onneksi kirkonmiehet ovat olleet valppaina eivätkä menneet halpaan.

Huh, alkaa tosiaan tehdä mieli alkoholia, kun moisia päässään pyörittelee. Onneksi on perjantai.

Penis

Olen tässä viime aikoina istunut muuallakin kuin pöntöllä. Viime viikolla esim. istuin kaksi päivää koulun penkillä. Ajattelin nimittäin kaukaa viisaasti hankkia itselleni pätevyyden ammattiin, koska joskus kuitenkin koittaa se aika, että penikseni menettää nykyisen loistonsa eikä enää ole riittävä meriitti nykyiseen työhöni.

Suomalainen työhän on ollut tapetilla viime aikoina. Sen erityispiirteisiin kuuluu mm. työtovereiden selän takana kyräily, yleinen negatiivisuus ja se, että keljuttaa raskaasti koko ajan. Näissä olen onneksi jo aika hyvä. Se, onko esim. ruotsalainen työ olennaisesti erilaista, ei ole minulle selvinnyt. Eräs toverini ilmeisesti kuitenkin on juuri selvittämässä asiaa, joten ehkä saamme kuulla siitä jossain seuraavassa monologissa.

Mutta tapetista seuraavaan ajankohtaiseen tapettiasiaan, eli kissojen tappamiseen. Oletteko harrastaneet? Itse en ole ja epäilen, että lukijoistakin aika harva. Ehkä korkeintaan muutamat maalla kasvaneet ja se yksi nimeltä mainitsematon mulkku. Monien isovanhemmat sen sijaan varmaan ovat. Osa jopa toimestaan nauttien. No toivottavasti eivät sentään.

Toimestaan nauttien tappamista on kuulemma harjoitettu myös ulkomaassa. Jotkut ovat jopa kuvanneet tointa videolle. Tällainen on kuulemma sekä sankarillista, että ilmeisesti hauskaa huumoria sikäli mikäli tappaminen kohdistuu vihollismaan siviiliväestöön eikä heidän kissoihinsa. Tämä saattaa hämmentää valistumatonta lukijaa, koska ovathan vihollismaalaisetkin usein melko karvaisia. Jotain jää kuitenkin puuttumaan aawww-söpöydestä. Valitettavaa heidän kannaltaan.

Omasta puolestani pidän valitettavana sitä, että edellä mainittua opiskelutointani yritetään kovasti hankaloittaa kaiken maailman säädöksillä ja pykälillä ja mitä niitä nyt onkaan. Mutta ei siitä sen enempää, oikeastaan mainitsin koko opiskeluasian vain siksi, että saisin taas puhua peniksestäni internetissä.

Ruotsalaisesta työstä ja peniksestä tuli muuten mieleeni vielä yksi ajankohtainen kysymys. Oletteko homoilleet?

Saunatonttu

Olen ollut joululomalla, joten on pitkästä aikaa ollut aikaa istua rauhassa paskalla. Ja jouluruokaähkyissä sitä aikaa kuluikin mukavasti. Siinä pöntöllä istuessa on ehtinyt lueskella yhtä ja toista. Skenepisteitä saanee kerättyä Astro Lihjamon, Läjä Äijälän ja Pupu Lihaviston runokokoelmalla Runjen kevät. Kevät ei kuitenkaan ole vielä tulossa, joten ei siitä sen enempää.

Koska en ole kovin menestyksekäs skenettäjä, olen epätoivoisena ilmoittautunut pelaamaan rocksalibandyn SM -kisoihin. Siellä me rockmaailman kuuluisuudet sitten kirmaamme rinta rinnan reikäpallon perässä ja ilottelemme ilmaveivein tavisten hurratessa katsomossa. Kirmaamisesta tulikin mieleeni musamaraton: itsehän en tokikaan osallistunut, mutta esim. Hynynen oli mukana.

Paskalukemistona onkin tällä hetkellä Hynysen runokirja, jonka nimeä en muista enkä jaksa tarkistaa. Elitismipisteiden laskun uhallakin nappasin kyseisen teoksen kirjastosta matkaan, kun sattumalta eteen sattui, enkä osannut päättää lukemis- ja lukemattajättämisperusteluiden pömpöösiyden välillä. Monenlaista muutakin on sattunut. Esimerkiksi sunnuntaina 1.1. oli niin paha krapula, että sattui polveen.

Rapulakakat kyseisenä sunnuntaina sain suorittaa ulkokäymälässä Kesälahdella. Kesäkin oli viimein jäänyt taakse ja pakkasta oli lähemmäs kymmenen astetta. Vaikka perjantaina lahti oli vielä vellonut vapaana, pilkkijöitä oli jo rientänyt neitseelliselle jäälle. Jännä eläin se pilkkijä.

Kyseisellä mökkireissulla harrastettiin myös brutaalia neitsyydenviemistä ja samalla ruumiiseen sekaantumista tölkkipersekanan muodossa. Kanojen hanuriin siis tungettiin avattu oluttölkki, johon on lisätty mausteita. Voinette kuvitella kokin autuaan ilmeen aktia suoritettaessa. Sitten vaan tiput uuniin paistumaan. Tuli hyvää. Ja ähkykin viimeistään myöhemmin yöllä kevyen saunasalaatin aka saunatontun jälkeen.

Toim. huom.: Saunatonttu summaa tämän Vapinamonologin mukavasti läjään.

Työttömyys on ihmisen parasta aikaa

Työttömänä on mukavaa. Ehtii harrastaa, pitää huolta ruumistaan ja sielustaan, nukkua tarpeeksi ja monin muinkin tavoin nauttia elämästään. Ei tarvitse pakkokännätä viikonloppuna kestääkseen tulevan työviikon ja toisaalta voi arkikännätä, jos tarvetta ilmenee.

Kaiken kaikkiaan työttömyys on ihmisen parasta aikaa. Mutta kuten moni muukin hyvä, sekin loppuu ennen aikojaan. Niinpä allekirjoittanutkin on jälleen päivätyön raskaan raataja. Töissä on toki se hyvä puoli, että saa rahaa, jolla voi hankkia harrastusvälineitä, jotta voi sitten työttömänä taas harrastaa.

Täytyykin kiittää valtiota, joka palkkaa tällaisiakin kirjoittajan kaltaisia hihhuleita ihan vaan siksi, että on penis. Ei tämä siitin nimittäin, vaikka se toki ihan toimiva onkin, mihinkään muuhun työhön riitä. Niissä tarvittaisiin osaamista tai ansioita ja niitä ei sitten olekaan. Toisaalta on hyvin ymmärrettävää, että se on pikkulasten parissa työskennellessä tarpeellinen värkki.

Värkeistä muuten tuli mieleeni kasvikuivuri. Sekin on kätevä vempele. Mukavasti kuivattaa sienet ja chilit ja mitä noita nyt onkaan. Harmi vaan, ettei työläinen meinaa ehtiä sienestääkään. Chilit sentään kasvavat itsekseenkin, kunhan vähän muistaa kastella.

Ja kastelemisesta päästään taas värkkeihin. Mutta ehkä se on jo toinen juttu.

Kahen kilon jytky

Kahen kilon jytky! Nimittäin oli huh huh. Melkoinen kasa kakkaa jytkähti pyllystäni pönttöön näin vappulounaiden jälkimainingeissa ja koska siiastuskausi ei ole vielä alkanut toi se mieleeni äskeiset vaalit.

Vaaleissa usein on hankalaa löytää ketään ehdokasta, tai oikeastaan puoluetta, jota voisi hyvällä omalla tunnolla äänestään. Jos kaiken maailman vitsipuolueet sivuutetaan, jää tarkasteltavaksemme Kommarit, Vasurit, Kokoomus, Keskusta, Demarit ja Viheriät. Näistä sitten voi alkaa rankkaamaan pahimpia pois.

Keskusta nyt on Keskusta ja Demarit aika laimeita ja Kommunistitkin vähän vanha juttu, vaikka laulunsa ovatkin mitä parhaimpia. Jätettäköön nämä tällä kertaa laajempien tarkastelujen ulkopuolelle.

Kokoomuslaisethan ovat tunnetusti pahoja ihmisiä, joten heitä äänestänee ainoastaan vannoutunut heavy metallisti. Vaikka tunnenkin ajoittain lievää viehtymystä pahuuteen, pidän kuitenkin enemmän kaikenlaisesta pelleilymusiikista. Näin ollen suoritin arvontani Vasureiden ja Viherpiirpertäjien välillä.

Näiden välillä kamppailu olikin kova ja verinen. Vihreät olivat julistautuneet Perussuomalaisten vastavoimaksi ja näin jälkikäteen tarkastellen uhosivat aivan liian pienillä lihaksilla. Lisäksi Vihreät ovat toki hieman ärsyttäviä cityhipstereitä.

Vassarit sen sijaan julistivat itsensä hieman urpoiksi internetissä ja sosiaalisissa medioissa keskittymällä lapsellisesti ja henkilökohtaisuuksiin mennen haukkumaan vihollispuolueidensa jäseniä, kannattajia, pukeutumista ja varmaan kaikkia muitakin henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia. Kyseisellä metodilla pärjää varmaan ala-asteen vaaleissa hyvinkin.

Oma ratkaisuni oli alkaa kasvattaa ironista metsuripartaa ja antaa ääni Vihreille. Vihreinä rehottavat myös chilipensaat. Kohta ei sekaan mahdu. Ihan hyvä väri se on.

Sairaslomalla

Olenpa tässä ollut sairaslomalla. Sairasloman hyviä puolia ovat mm. se, ettei tarvitse käydä töissä ja se, että ehtii vääntää aamukakan kunnolla ilman kiirettä.

Työaamuina kakkaaminen jää usein hätäiseksi, koska heti heräämisen jälkeen ei tietenkään vielä ole kunnon hätä, mutta ennen töihin lähtöä usein kuitenkin jo sen verran kakattaa, että ensimmäisessä ylämäessä livahtaa housuun, ellei yhtään käy tyhjentämässä. Tämä johtaa siihen, että täytyy käydä nopealla istunnolla, joka usein jää vaillinaiseksi ja on muutoinkin epätyydyttävä.

Vaillinainen olo jatkuu sitten töissäkin. Koko ajan on tunne, että suoliston mutkiin jäi tavaraa, muttei kuitenkaan kokonaisen kakkasession verran. Pieni hätä kutittelee koko ajan, mutta oikein missään välissä ei ole riittävästi aikaa, mennä ajatuksen kanssa pöntölle istahtamaan. Täytyy vain kestää ja odotella iltapäivään, jolloin on vähemmän hektistä.

Joskus tosin onnistun suoriutumaan lounaasta niin nopeasti, että jää aika istua vessassakin. Ajankohta on silloin muutenkin sopiva, koska uutta ruokaa on ahdettu elimistöön ja tämä tietenkin edesauttaa vanhojen jätteiden poistumista. Lisäksi lounaan jälkeen on tapana vielä nauttia suoliston toimintaa tehostavaa kahvia.

Sairasloman huonoja puolia on esim. se, että on sairas ja se, että loma jää yleensä lyhytaikaiseksi. Itsekin taidan palata huomenna taas työn raskaan raadantaan ja rauhaisat ja luonnolliseen tahtiin toteutetut kakkaamiset ovat jälleen muisto vain.