Olin tuossa taannoin kirkossa pääsiäishartaudessa ja siellä korviini pisti seuraavanlainen seikka: kanttori selvästi soitteli omasta päästään. Alkusoitoiksi hän luritteli ties mitä niin, että välillä oli vaikea tietää, milloin pitää alkaa veisata. Myös loppusoitot olivat varsin polveilevia ja moni-ilmeisiä. Ja flyygelin ääreen istuuduttuaan mies pisteli jopa biisien keskelle vahvasti mustalta rytmimusiikilta kalskahtavia pimputuksia. Haiskahtaa sarvipäältä, sanon minä!
Vaikkeivät kaikki virret välttämättä olisikaan suoranaisesti Jumalan käsialaa, on moinen tulkinnan vapaamielisyys ja nuotille kirjoitetun teoksen tulkitseminen mielestäni vähintäänkin arveluttavaa ja jokseenkin uhkarohkeaa. Itse tilaisuudessa en sen hartaan luonteen vuoksi ehtinyt tarkkailemaan muiden läsnäolijoiden mahdollista hämmentyneisyyttä, mutta jälkeenpäin asiasta keskustellessani, ainakin muusikko ja hengenmies Vahvanen oli kanssani samoilla linjoilla.
Toinen huolestuttava ja keskustelua herättänyt asia saman aiheen tiimoilta on ollut Jyväskylän Lutakkoon valmistuva hotelli, johon ei aiota hankkia Raamattuja eikä sen puoleen muitakaan rukouskirjoja. Varmasti palaa poroksi tai kohtaa muunlaisen hävityksin lailla Sodoman ja Gomorran moinen pytinki, kunhan ensin jumalattomat ovat sen lupaa kysymättä kansoittaneet.
Jotain positiivistakin sentään: nimittäin alkoholiton ehtoollisviini ei ainakaan lehtiotsikoiden mukaan innosta. Sehän tästä vielä puuttuisi. Tässä Herramme liha ja tässä Herramme laimennettu veri. Taitaa olla Sielunvihollisen juonia tämäkin, mutta onneksi kirkonmiehet ovat olleet valppaina eivätkä menneet halpaan.
Huh, alkaa tosiaan tehdä mieli alkoholia, kun moisia päässään pyörittelee. Onneksi on perjantai.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment