Ymmärrystä

Joskus on hieman hankala ymmärtää ihmisten mielenliikkeitä. Etenkin omiaan. Usein myös muiden. Perinteisesti pitäisi varmaan valittaa siitä, miten ei ymmärrä naisia. Sellaistakin sattuu.

Vähän tekee mieli ihmetellä ihmistä joka ensin on kovasti yrittää hieroa lähempääkin tuttavuutta, mutta sitten, kun ko. henkilöstä alkaa kiinnostua, niin hän ilmoittaakin, että ”en minä nyt oikeasti ja mitä ja tuokin ja ehkä kuitenkin ja mieluummin se ja et kai sinä nyt tosissasi höhöhöö…”

Mutta ymmärtämisestähän tässä piti puhua eikö? No onhan se kovin ymmärrettävää, että varmaan kovastikin itsetuntoa hivelee, kun saa muut ihmiset innostumaan itsestään. Varmaan paljon hauskempaa, kuin sirkuspelleille naureskelu.

Vaikeaa on ymmärtää omia reaktioitaan moiseen törmätessä. Etenkin, kun tapahtuneesta ei voi olla edes kovin yllättänyt.

Sen verran ymmärrystä on kuitenkin hyvä olla, että edes vähän sensuroi katkerimpia tilityksiään täältä tähän.