Kalsarikännit

Eilen päätin vetää perinteiset kalsarikännit. Aamulla kävin vähän töissä ja sen jälkeen söin ja lepäsin, että varmasti hyvin jaksaisin illalla tinata. Varusteet hieman arveluttivat: minulla oli vain kaks puolen litran kaljatölkkiä sekä vajaat kaksi pullollista kotiviiniä. No ehkä niillä jotain saa aikaa.

Joskus viiden aikaan aloin hiljakseen siemailla viiniä ja siinä sivussa leivoin maukkaan valkosipulisen oliivileivän. Ihan hyvä alku. Sitten huomasin ensimmäisen virheeni. Kalsareiden sijasta jalassa olivat verryttelyhousut. Pian kaivamaan kaapista Harald Hirmuinen –kalsarit ja jatkamaan.

Juttelin kavereiden kanssa nettiviestimien välityksellä ja soitin kitaralla kantria viinin siemailun ohessa. Jossain vaiheessa saavutin oikein mukavan nousuhumalan ja varmaan naapuritkin saivat jo nauttia sielukkaista tulkinnoistani. Tappamislaulutkin nousivat uljaisiin sfääreihin ja blues soi juuri niin kuin humalaisen blues soi.

Mutta jokin meni vikaan. Hyvä nousuhumala ei yltynytkään armottomaksi känniksi vaan lässähti niille sijoilleen. Syylliseksi epäilen liiallista kitaran soittoa, jonka vuoksi en keskittynyt juomiseen sen vaatimalla raivolla.

Yritin vielä korjata tilannetta laittamalla kitaran sivuun jo ihan ajankohdankin takia. Laitoin hieman ranskanperunoita aloin katsomaan South Parkeja. En kuitenkaan enää saanut kunnollista draivia juopotteluun ja meninkin melkoisen ajoissa nukkumaan. Huone ei pyörinyt ei niin tippaakaan.

Tänään sunnuntaina heräsin kellon siirtämisen ansiosta tolkuttoman aikaisin ja tässä aamupuuroa syödessä naputtelin tällaisen raportin. On se kumma, kun ”mies” ei osaa edes ryypätä kunnolla. Ihme lälläri on allekirjoittanut. Puolue suosittelee tukan leikkaamista ja armeijaa.