Alku

Hieman alkupohdintaa päiväkirjan tms. luonteesta tai jostakin:

Meneekö käsi seinästä läpi? Meneekö? No ei se me. Ei mene. Olen siis valveilla ja voin aloittaa tämän blogin tai nettipäiväkirjan tai mikä lie tämä tällainen nyt onkaan.

Olen toki joskus ennenkin pitänyt päiväkirjaa ja mietin jo silloin, että missä määrin se kertoo todellisuudesta ja missä määrin siitä, millaista todellisuuden toivoisi olevan tai mitä se tuntuu olevan.

Kun esimerkiksi kertoo päiväkirjalleen, että se ihana tyttö tulee huomenna syömään, teen kaikkea hyvää ja leivon leipääkin ja kenties jopa kaivan kynttilät kaapin perukoilta ovat toiveet huomattavasti korkeammalla kuin yöllisessä tekstiviestissä paljastuva todellisuus: ei hän tulekaan. Eipä jätä paljon kysyttävää.

Toisaalta myöskin edellisen kaltaisen tapahtuman jälkeiset angstipurkaukset lienevät hieman ylimitoitettuja todelliseen ahdinkoon verrattuna. Jäihän sitä itselleen isompi kasa oivallista sapuskaakin syötäväksi.

(apua, tämä vaikuttaa ihan äidinkielen aineelta, yök kirj. huom.)

Sitä missä määrin subjektiivinen kokemus ylipäätään vastaa todellisuutta voisin ehkä pohtia joskus toisella kertaa. Ja silloin pitää yrittää muistaa hienostella ja käyttää termiä fenomenologiset sulkeet. Tai sitten jotain aivan muuta.