Juhannus

Oli yllättävän vaikeaa löytää rantakaistale, jolla ei olisi ihmisiä. Istuuduin kuitenkin sellaiselle. Join tölkistä halvinta kaljaa, mitä lähikauppa tarjoaa ja luin Bukowskia. Ihan oikeasti.

Auriko meni pilveen ja alkoi tuulla. Laineet nostattivat pintaan lumpeenlehtiä, jotka heiluivat aivan kuin joku perkeleen Tuomiojärven Hirviö olisi ollut nousemassa pintaan. Au Pair hakkasi junttarytmiä korviini. Mietin, että voisin tulla hulluksi, kuten edellisöisessä unessani.

”Mul on suvun taipumus synkkyyteen”, lauloi TikTak. Mummo kutsui sitä joksikin `psyykilliseksi herkkyydeksi´. Äidin ruumiinavauspöytäkirjassa sille oli hienompikin nimi.

Aurinko tuli takaisin esiin. Join kaljan loppuun ja pyöräilin kotiin.

Kaikkea voi väittää defenssiksi.

Joskus kitara on vain fallossymboli.