Keskusteluista

Keskusteluja on monenlaisia. Toisinaan ne ovat helppoja, toisinaan vaikeita. Kenties useammin vaikeita. Ainakin kaltaiselleni ihmiselle, jolle asiat ovat vaikeita.

Kerran joissakin hipoissa keskustelin erään aasialaisen (en muista, minkä maalaisen) vaihto-opiskelijan kanssa. Jo esittelyvaiheessa tuli pienoisia ongelmia, kun minä ärrävikaisena yritin selittää nimeni oikeaa ääntämystä. No eihän se toki vakavaa ollut ja siitä saatiin myös paljon aihetta keskusteluun eri kielten ääntämysasuista ynnä muusta. Monestikin englannin sanasto meinasi loppua kesken, mutta hilpeä humalatila pelasti ja keskustelu oli hyvinkin mielenkiintoinen.

Hankalia ovat usein myös keskustelut, jotka alkavat esim. sanoilla
1) Sä oot kuulemma vittuillu mun kaverille.
2) Ootteko te niitä sivareita?
3) Heitä femma!
4) Ootko sä joku homo vai?
5) Yms. yms.
Onneksi sitä nykyään malttaa usein pitää suunsa kiinni, eikä keskustelu siirry laduille, jotka johtavat nyrkkeilykehään. (Urheiluvertauksia, nyt on mies!)

Jotkut ihmiset tietävät itseäni paremmin, mitä ajattelen. Myös tällöin keskustelu on hieman hankalaa. Tosin silloin se on myös tarpeetonta, koska vastapuoli voi hoitaa koko homman yksinään. Mihin basistia tarvitaan, kiipparisti voi hoitaa hommat vasemmalla kädellään.

Huuliharppukeskustelut ovat mainioita.

Yleisimmin keskustelun vaikeudet taitavat johtua omasta kehnoudestani, mut hei, tää on miun blogi, mielummin haukun muita, kuin itseäni. Ainakin aina joskus.

Pas... eikun parrasta

Tällä kertaa ajattelin kertoa pas… eikun parrasta. Perinteinen jouluparta on taas kasvatettu ja nyt vuoden vaihtumisen myötä sille voisi jotakin tehdä. Oma partanihan kasvaa varsin kelvokkaasti, joten sen kanssa joutuu monenlaisten tilanteiden eteen.

Jos haluaa pitää esim. osan naamastaan karvattomana, joutuu sitä ajelemaan kohtuullisen usein ja se ei varsinaisesti ole mitenkään erityisen riemukasta puuhaa. No ei toki hirveän vastenmielistäkään, mutta aina siihen hetki vierähtää eikä naamakaan aina siitä tykkää.

Mitä enemmän naamastaan antaa olla karvoituksen peittämänä, sitä vähemmän on tietenkin ajeltavaa. Toisaalta taas vaatii tarkkuutta ajella vain tietyt kohdat. Ja paljon muitakin asioita on syytä ottaa huomioon.

Parrassa on kätevä säilyttää eväitä. Nestemäiset eväät sen sijaan säilyvät paremmin viiksikarvoissa. Viiksikarvat ilman partaa puolestaan ovat monien mielestä hieman hassut.

Parran raapiminen ynnä muu on hauskaa toimintaa ja edesauttaa ajatuksenjuoksua. Jos leukakarvoille on kertynyt pituutta paria senttiä enemmän niitä tulee jatkuvasti pyöritettyä tupsuiksi. Tupsut saattavat olla ihan hauskatkin, ainakin, jos eivät sojota omituisiin suuntiin.

Mutta nyt täytyy varmaan mennä paskalle pohtimaan tulevaa naamakarvoituksen sijoittelua. Ja siellä on yhä luettavana Pimpit.