Tällä kertaa ajattelin kertoa pas… eikun parrasta. Perinteinen jouluparta on taas kasvatettu ja nyt vuoden vaihtumisen myötä sille voisi jotakin tehdä. Oma partanihan kasvaa varsin kelvokkaasti, joten sen kanssa joutuu monenlaisten tilanteiden eteen.
Jos haluaa pitää esim. osan naamastaan karvattomana, joutuu sitä ajelemaan kohtuullisen usein ja se ei varsinaisesti ole mitenkään erityisen riemukasta puuhaa. No ei toki hirveän vastenmielistäkään, mutta aina siihen hetki vierähtää eikä naamakaan aina siitä tykkää.
Mitä enemmän naamastaan antaa olla karvoituksen peittämänä, sitä vähemmän on tietenkin ajeltavaa. Toisaalta taas vaatii tarkkuutta ajella vain tietyt kohdat. Ja paljon muitakin asioita on syytä ottaa huomioon.
Parrassa on kätevä säilyttää eväitä. Nestemäiset eväät sen sijaan säilyvät paremmin viiksikarvoissa. Viiksikarvat ilman partaa puolestaan ovat monien mielestä hieman hassut.
Parran raapiminen ynnä muu on hauskaa toimintaa ja edesauttaa ajatuksenjuoksua. Jos leukakarvoille on kertynyt pituutta paria senttiä enemmän niitä tulee jatkuvasti pyöritettyä tupsuiksi. Tupsut saattavat olla ihan hauskatkin, ainakin, jos eivät sojota omituisiin suuntiin.
Mutta nyt täytyy varmaan mennä paskalle pohtimaan tulevaa naamakarvoituksen sijoittelua. Ja siellä on yhä luettavana Pimpit.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Minulla ei edes kasva parta. Ilmeisesti joku feminiininen geeni on pesinyt päähäni ja aiheuttaa suunnatonta puhetulvaa, angstailua ja pitää parran pois leuastani.
Tai no, ajan sen kyllä päivittäin. Muussa tapauksessa pikkutikut venähtävät pidemmiksi ja sitten tulee kyntöpelto mallia amis (ei siis amish).
Ehkä sitten jonain päivänä, kun olen kasvanut miehenä henkisesti ja fyysisesti.
Post a Comment