Jälkkärit

Oleminen tuntuu yllättävän vaikealta aina näin suurten kinkereiden, tällä kertaa Ilosaarirockin jälkeen. Enkä nyt tarkoita krapulaa. Ainakaan pelkästään. Ei tiedä, miten päin olisi, kun on ollut kolme päivää ihmisten ja hälinän keskellä ja kotona hurisee vain tietokoneen tuuletin.

Olihan se hieno tunne päästä kotiin, mutta saman tien iski myös haikeus. Jotain on taas jäänyt taakse. Pitäisi kai perustaa terapiaryhmä festareilta palaaville ihmisille. Laskeuduttaisiin yhdessä arkeen vähän pehmeämmin. Tai mihin arkeen minä muka laskeudun? Sekin vielä.

Jotta päästäisiin asiaankin, niin onhan se tunnustettava, ettei ainoastaan pää, vaan myös mahakin on tällaisen reissun jäljiltä hieman sekaisin. Tämä on ollut taas niitä päiviä, joina voi käydä paskalla ihan niin monta kertaa kuin haluaa. Aina tulee vähän. Ja peräreiän seutu huutaa armoa. Äsken tuli jo aika kiinteitä pökäleitä. Kyllä tämä tästä.

Saa nähdä, tuleeko uni ensi yönä ja jos tulee, niin millaisia ne unet ovat.