Se on ilmoja pidellyt

Se on ilmoja pidellyt. On nimittäin melko lailla kuuma. Onneksi treenikämpällä oli mukavan viileä. Ja viileitä olivat jälleen kerran uudet biisitkin, jos sellaista ylistyssanaa sopii tässä yhteydessä käyttää. Kovaa meininkiä ja kuorolaulua, onneksi omassa stemmassani on vaan kahta nuottia.

Miellyttävän viileää oli myös eilen Jazz Barissa. Myös illan esiintyjä, Hoedown, miellytti kovin. Oivallista roots-musiikkia ja mielenkiintoisia tulkintoja tutuista kappeleista. Esimerkiksi Neil Youngin Heart of Gold oli laitettu niin uuteen uskoon, että meni varmaan pari säkeistöä, ennen kuin tajusin mistä oli kysymys.

Ja jos ei uskossaan, niin ainakin tulkinnoissaan oli vahva tietenkin iki-ihana Ninni Poijärvi. Viulu ja laulu soivat upeasti ja visuaalinenkin anti on kohdillaan. Vaikka hauska oli vilkuilla myös basistina tuuranneen Pekka Grönin ilmeitä ja Olli Haaviston virtuoosimaista pedal- ja lapsteeltyöskentelyä.

Meininki yltyi hikiseksi ja sitten loppui. Sen sijaan ilma oli pysynyt hikisenä, vaikka oltiin päästy pitkälle tämän vuorokauden puolella. Ei paljon palellut kotiin pyöräillä, vaikkei ylävartaloa verhonnut kuin yksi paita. Meinasit tulla ikävä ilmaiseksi saamaani isoa tuopillista jäävettä.

Jäävettä kuluu nytkin, tai maitoakin piti lasillinen juoda tulisen wokkivihannes-riisi –aterian jälkeen. Ei tee näillä keleillä mieli leipoa, vaikka leipä onkin loppu. Lienee odotettava yöhön myöhään.