Terhoja

Luinpa tuossa Jari Tervon novelleja. En tosin paskalla tällä kertaa, siellä on vielä Melleri kesken, vaan sängyssä makoillen eilisin rapulan väsyttämänä. Oli melkoinen rapula se, voi pojat. Mahassa ei meinannut pysy muu, kuin Rapalan vaaput ja niitäkään ei siihen hätään ollut. Mutta eipä siitä sen enempää, kunhan mainitsin maineen kasvattamiseksi, mikäs kynäilijä ja basisti se sellainen olisi, joka ei rappioelämää vietä. No parempi varmaan. Vaikka Melleri kyllä vähän huononi lopetettuaan juopottelun. Tai sen tekstit ainakin. Tai niin olen kuullut isolla kirkolla puhuttava, itse en asiasta tiedä mitään.

Tervo sen sijaan on hämmästyttävän hyvä niinkin ärsyttäväksi tyypiksi. Tai ehkä juuri siksi. Kirjojensa lukemisessa on se vaara, että saattaa itse saada päähänsä yrittää vastaavaa, vaikka paremmin osaisi jotain muuta.

Wikipedia mainitsee Tervon harrastukseksi jalkapallon. Jos haluaisi olla uutisvuotomaisen nokkela, voisi esittää kysymyksen, että pallona vai pelaajana. Mutta koska olen kiltti ihminen, en lähde moiselle linjalle.

Tästähän aasinsiltaa pitkin pääsisi sulavasti ja jalat kuivina joko Wikipediaan tai Uutisvuotoon. Kumpi sitten tietolähteenä on luotettavampi, siitä on vaikea mennä sanomaan mitään. Mutta toivoa sopii, ettei sillan alla ole mörköä, sängyn alla tuntui viime yönä olevan jos jonkinlaista mönkijäistä ja monsteria. Ettei jopa komodo.