”Jokainen haaveilee henkirikoksesta joskus”, totesi Tommi Liimatta Soundin haastattelussa. Itse teen niistä lauluja. Nykyään jopa laulan niitä. Rupesin näet laulajaksi. Se on yllättävän helppoa: tarvitsee vain ruveta. Se, miten hyvin tehtävässä onnistun, on sitten eri asia.
Miksi sitten kaltaiseni nössö aseistakieltäytyjä laulaa tappamisesta ja väkivallasta? En minä tiedä, en ole mikään psykologi. Ehkä se on vastapainoa jollekin. Tai sitten se nyt vaan on kivaa. Liioiteltua olisi väittää kappaleiden takana olevan jotain syvempää sanomaa.
Joka tapauksessa olen yrittää esittää väkivallan sellaisena, kuin se mielestäni on: joskus sattumanvaraisena, joskus suunnitelmallisena, mutta kuitenkin ainakin jollain tapaa irrationaalisena ja aina ehdottomasti epäreiluna.
Mutta tämähän alkaa vaikuttaa vakavamieliseltä. Pitää kuitenkin muistaa, että viihdettähän tässä yritetään olla ja silmäkulmassakin jotain pilkottaa. Kenties tappajan katse. J. Alakulo kuittaa ja jatkaa harjoittelua rytmiryhmän eli basisti-rumpalin kera. Pian luvassa parempia ääninäytteitä. Seisokaan tunetettuina!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment